Käsintehty saippua

Käsintehdyn saippuan ominaisuudet

Parhaimmillaan käsintehty saippua puhdistaa ihon hellävaraisesti sekä näyttää, tuntuu ja tuoksuu miellyttävältä.

Saippuan pääraaka-aineita on kaksi: rasva ja lipeä. Valmistusprosessin aikana lipeä saa rasvat saippuoitumaan. Valmiissa saippuassa ei ole lainkaan lipeää, se on täysin neutralisoitunut.

Tietty määrä tietynlaisia rasvoja vaatii saippuoituakseen tietyn määrän lipeää. Määrät on laskettava hyvin tarkkaan, jotta saippuaan ei jää vapaata lipeää. Käsintehtyyn saippuaan laitetaan usein hieman ylimääräistä kasviöljyä, joka jää saippuoitumatta. Tämä parantaa saippuan ihoystävällisyyttä.

Saippuoitumisprosessissa syntyy glyseriiniä, joka on tunnettu kosteutta sitovista ominaisuuksistaan. Jopa viidesosa saippuasta on glyseriiniä. Teollisuudessa arvokas glyseriini usein erotetaan saippuasta muun kosmetiikan käyttöön. Ei ole ihan varmaa, onko glyseriinistä saippuassa juurikaan etua, sillä saippuahan on poispestävä tuote. Ajattelen itse niin, että glyseriinin läsnäolo tekee saippuasta hellävaraisempaa.

Saippuan ominaisuudet riippuvat paljon paitsi tekotavasta myös käytetyistä raaka-aineista. Rypsiöljystä tulee erilaista saippuaa kuin kaakaovoista. Saippuaa tehdään harvoin yhdestä ainoasta öljystä, poikkeuksena on oliiviöljysaippua. Yhdistelemällä öljyjä ja rasvoja oikein saadaan saippuaan halutunlaisia ominaisuuksia.

Tekemäni saippua ei sisällä säilöntäaineita, koska se ei tarvitse niitä. Saippua säilyy muutenkin vähintään vuoden verran eikä sen ole tarvetta säilyä pidempään. Minulla on 3-4 vuotta vanhojakin saippuoita, jotka ovat vielä käyttökelpoisia.

Kaikki saippuat ja eritoten käsintehty saippua on syytä pitää saippuaritilällä tai muuten ilmavasti, sitä ei saa jättää vesilammikkoon lillumaan, silloin se pehmenee ja voi pilaantua. Saippuan käyttöikää pidentää, jos se saa kuivua käyttökertojen välillä.

Usein maailmalla markkinoidaan käsintehtyä saippuaa luonnontuotteena, mutta sitä se ei mielestäni ole. On totta, että joissakin olosuhteissa luonnossa voi syntyä saippuaa, kun tuhka ja rasva kohtaavat - ja jos joku sitä keräisi, sitä voisi varmaankin hyvällä syyllä kutsua luonnontuotteeksi, joskaan itse en uskaltaisi tuollaista sattumanvaraisessa prosessissa syntynyttä saippuaa käyttää. Mutta kotitekoinen saippua, vaikka onkin tehty käsin ja pääosin luonnon raaka-aineista, on yhtä lailla kemiallisen prosessin tulos kuin teollinenkin saippua. Saippuoituminen on kemiallinen prosessi.

Itse tekemällä voi kuitenkin säädellä kemiallisten aineiden määrää ja laatua. Esimerkiksi vegaani voi olla varma, ettei omatekoisessa saippuassa ole käytetty eläinrasvoja, sillä lehmän talista prosessoitu saippua, sodium tallowate, on yleisimpiä kaupan saippuan ainesosia. Herkkäihoinen voi tehdä hajusteetonta ja väriaineetonta, kunnolla ylirasvoitettua, mietoa saippuaa. Vuohi- tai mehiläisharrastaja voi käyttää oman tilan tuotteita saippuanvalmistuksessa, sillä vuohenmaitosaippua samoin kuin hunajaa ja mehiläisvahaa sisältävä saippua on ihanaa. Kuka tahansa kokeilumielinen voi tehdä juuri omien mieltymystensä mukaista saippuaa.